Etelä-Suomen Sanomissa 30.1. oli Vili Uusikallion kirjoittama juttu Nastolan kirkonkylän koululla opettavan Pirjo Mertarannan osuvista ajatuksista koskien koulun tulevaisuutta. Jutussa esitettiin erittäin hyviä kysymyksiä.

Kirkonkylän koulu on joutunut lopetuspuheiden silmään. Koulun vaikutuspiirin asukkaat, henkilökunta ja moni muukin on asiasta murheissaan eikä aiheetta.

Minä peräänkuulutan nyt isoa kuvaa virkavalmistelulta kuin myös meiltä poliitikoilta. Tässä on meneillään malliesimerkki pistemäisestä päätöksenteosta, vailla visiota ja hahmotusta pidemmän aikavälin vaikutuksista Nastolan kirkonkylän alueelliseen kehitykseen ja ennen kaikkea lapsiin ja perheisiin.

Sokea säästäminen, pakosta puhuminen ja hätiköinti tuottaa useimmiten huonoja lopputuloksia. Aina on vaihtoehtoja ja asioita pitää kyetä tarkastelemaan vaikutuksiin peilaten ja kaupunkina myös tasapuolisuus huomioiden.

Kyse ei ole mistään piskuisesta kyläkoulusta, vaan merkittävästä palvelusta, jolla on iso vaikutus itäisessä Lahdessa sijaitsevan Nastolan kirkonkylän elinvoimaan, vetovoimaan ja pitovoimaan.

Tässä tapauksessa on aivan liian monta kysymystä vailla pätevää selvitystä. Päätöksenteon pohjaksi tarvitaan kokonaiskuva ja suunnitelma itäisen alueen palveluverkosta sisältäen ala- ja yläkoulut sekä varhaiskasvatuksen.

Luonnollisesti pitää selvittää tilojen kunto ja terveellisyys, mutta myös tarkistaa, että ilmavaihtokoneita käytetään oikein.

Lisäksi tarvitaan laajat vaikutusten arvioinnit. On huomioitava, että päivähoitopaikkojen riittävyys ja saatavuus Nastolan alueella vastaa perheiden tarpeita. On myös huolehdittava mahdollisimman ehjästä koulupolusta ja siitä, että taajama-alueella koulumatka pitää olla omin avuin kuljettavissa.

Mitään lopullisia päätöksiä ei voi tehdä ennen kuin edellä listattuja asioita on aidosti selvitetty. Ja jo tehtyjä päätöksiä on voitava arvioida uudelleen, jos ne isossa kuvassa ovat pelkästään haitallisia.

Julkaistu:

Nastola-lehti 8.2.2025: https://www.seutuneloset.fi/paakirjoitus-mielipide/8271985